Solu elämän perusyksikkönä - essee

Solu elämän perusyksikkönä

Turtiainen Mona  

Sisällysluettelo :

0.0 Johdanto

1.0 Kromosomit, geenit ja DNA

2.0 Solujen erilaistuminen

3.0 Solun organellit

• 3.1 Tuma
• 3.2 Golgin laite
• 3.3 Mitokondriot
• 3.4 Lysosomit
• 3.5 Solukalvo

4.0 Aineiden kulku solukalvon läpi

5.0 Solun kemiallinen koostumus

6.0 Indeksit

7.0 Lähteet

Solu (cellulam) on elämän perusyksikkö. Ihminen koostuu useammasta biljoonasta solusta, Solun muoto, koko ja muut ominaisuudet vaihtelevat riippuen kudoksesta jonka solu muodostaa. Ihmisen elimistö rakentuu useista eri solutyypeistä, jotka ovat kaikki saaneet alkunsa alkion kantasoluista. Soluelimet sekä perustoiminnot ovat eri solutyypeillä samanlaiset. Jokainen elintoiminto perustuu soluissa tapahtuvaan kemialliseen reaktioon.

1.0 Kromosomit, geenit ja DNA

jokaisessa  soluissa - verihiutaleita  sekä

punasoluja lukuunottamatta - on tuma, jossa kromosomit sijaitsevat.

Kaikki perintötekijät1 jotka ohjaavat solun toimintaa ovat kromosomeja.

Kromosomistoa kutsutaan diploidiseksi eli kaksinkertaiseksi kromosomistoksi jos puolet siitä on peritty äidiltä ja puolet isältä.

Perittyjä kromosomeja kutsutaan vastinkromosomeiksi,

Niiden geenit ovat vastingeenejä, koska ne vaikuttavat samoihin ominaisuuksiin, Vastingeenit voivat olla erilaisia (heterotsygoottisia)

tai samanlaisia (homotsygoottisia). Toinen niistä on peittyvä (resessiivinen) ja toinen vallitsevat (dominoiva). Sukusoluissa on 23 kromosomia ja muissa soluissa on 46 kromosomia. 46 kromosomista 44 ovat tavallisia ja loput 2 ovat sukupuolikromosomeja.

Munasolun sukupuolikromosomi on aina X-kromosomi ja siittiön sukupuolikromosomi on joko X- tai Y- kromosomi,

Geeni on DNA jousteen osa, joka määrää proteiinin valmistuksessa tarvittavat aminohapot ja niiden järjestyksen, Kaikki geenit eivät ole aktiivisia kaikissa soluissa vaikka tavallisten solujen kromosomeissa on samat geenit.

2.0 Solujen erilaistuminen

Hedelmöityksen jälkeen munasolu alkaa jakautua. Ensimmäisen jakautumisen jälkeen syntyy kaksi tytärsolua. Molemmat solut jakautuvat edelleen kahdeksi uudeksi tytärsoluksi. Lukuisissa solunjakautumisissa syntyneet samanlaiset solut muodostavat alkion (embryo). Alkion solut2 pystyvät erilaistumaan sekä muodostamaan soluja, jotka mahdollistavat ihmisen elimistön rakentumisen3. Eri  solutyyppien muoto vaihtelee pitkistä haarakkeista, pyöreisiin ja sukkulamaisiin soluihin.

3.0 Solun organellit

Eli soluelimet ovat solun sisäisiä rakenteita jotka ovat erikoistuneet johonkin tiettyyn tehtävään (esim : aineiden varastointi, tuottaminen).

kaikilla soluelimillä ei välttämättä ole minkäänlaista kalvoa4, mutta osalla soluelimistä on lipidikalvon ympäröimä5.  Solussa olevia pienoiselimiä voidaan tutkia paitsi silmävaraisesti sekä valokuvauksen avulla myös biokemiallisin keinoin. Yksi yleisimpiä soluelimen tutkimis tapoja on solun osien värjääminen.

3.1 Tuma

Solua ympäröi kaksoiskalvo, eli lipidikalvo. Aineet pystyvät poistumaan tumasta solulimaanja päinvastoin. Sen sisällä ovat perintötekijät kromosomimuodossa. Tuma ohjaa koko solun toimintaa. Se on ylivoimaisesti suurin solunsisäinen muodostuma. Tuma voi täyttää lähes koko solun.

3.2 Golgin laite

Tuman läheisyydessä voi havaita erillisen kalvosokkeloa muistuttavan soluelimen, golgin laitteen. Golgin laitteen rakenteeseen kuuluu rakkuloita ja rinnakkaisia kalvoja joihin nämä rakkulat yhdistyvät.

Golgin laitteen tehtävä on solujen eritteiden väkevöiminen sekä kalvojen muodostaminen niiden ympärille. Se on jo kauan yhdistetty solun eritystoimintaan.

3.3 Mitokondriot

Mitokondriot ovat solun voimaloita. Niissä tapahtuvat tärkeimmät vaiheet ravintoaineiden pilkkomisessa sekä energian sitomisessa.

Mitokondrioiden muoto ja koko riippuu vahvasti solun energian kulutuksesta eri elimissä. Tavallisessa maksasolussa voi olla yli tuhat kappaletta mitokondrioita. Sydänlihaksessa ne voivat olla kooltaan kymmenen kertaa suurempia kuin tavallisessa poikkijuovaisessa lihaksessa. Yleensä nämä voimalat ovat kooltaan samaa luokkaa bakteerien kanssa. Myös mitokondrioiden sijainti solussa vaihtelee.

3.4 Lysosomit

Sisältävät voimakkaasti vaikuttavia entsyymejä jotka vaikuttavat erityisen happamissa olosuhteissa. Lysosomit ovat kykeneviä liuottamaan solun sisälle joutuneita aineita, hiukkasia sekä vaurioituneita solunrakenteita. Lysosomeilla kolmas fysiologinen tehtävä on kuolleiden tai toimintakyvyttömien solujen poisliuottaminen.

3.5 Solukalvo

Solukalvo muodostuu kahdesta lipidikerroksesta ja hiilihydraatti ketjuista jotka ovat kiinnittyneet proteiinimolekyyleihin. Solukalvo valvoo aineiden siirtymistä solun sisään ja päinvastoin. Lisäksi se liittää solut toisiinsa.

Osa kalvoproteiineista toimii ionikanavina, pumppuina tai rakenneproteiineina. Osa niistä on vastaanottajia, eli reseptoreja. Reseptorit välittävät soluun viestiaineiden vaikutuksen.

Tärkein kalvoproteiini solukalvolle on natrium-kaliumpumppu.

Se pumppaa solun sisään kaliumioneja (K+) ja ulos solusta natriumioneja (Na+). Ionipumput - jotka muodostuvat kalvoproteiineista - kuljettavat epäorgaanisia ioneja solukalvon läpi.

Ionikanavien avulla solun sisä- ja ulkopuolella positiiviset tai negatiiviset varaukset pysyvät vakioina.

Rakenneproteiineja on solukalvolla paikoissa, joissa solut liittyvät toisiinsa. Veden kulkemista solukalvon läpi kutsutaan osmoosiksi.

4.0 Aineiden kulku solukalvon läpi

Aineet voivat kulkea solun sisälle ja ulos joko passiivisesti tai aktiivisen kuljetuksen avulla.  Pienikokoiset molekyylit - esimerkiksi happi (O2) ja hiilidioksidi (CO2) - kulkevat passiivisesti solun ulko- tai sisäpuolelle, jossa niiden pitoisuus on pienempi. Aineiden siirtymistä passiivisesti suuremmasta pitoisuudesta pienempään kutsutaan diffuusioksi.

Suurikokoisten molekyylien - esimerkiksi aminohappojen - kuljetus vaatii energiaa. Aktiivinen kuljetus voi tapahtua myös pienemmästä pitoisuudesta suurempaan. Aineiden rasvaliukoisuus helpottaa niiden kulkemista solukalvon toiselle puolelle.  

5.0 Solun kemiallinen koostumus

Solun sisällä on nestettä jossa soluelimet kelluvat, tätä nestettä kutsutaan solulimaksi. Solulima koostuu noin 90-prosenttisesti vedestä sekä siihen liuenneista epäorgaanisista aineista7.

Soluelimet rakentuvat orgaanisista molekyyleistä (Proteiinit, rasvat, hiilihydraatit sekä nukleiinihapot8).

Solu tarvitsee vitamiineja ja hivenaineita toimintaansa.

6.0 Indeksit

1 = Biologisen informaation yksikkö, geeni.

2 = Kutsutaan myös kantasoluiksi, koska kyky erilaistua jokaiseksi   solutyypeiksi.

3= Pinta- eli epiteelisolut, luusolut, rasvasolut, rustosolut, sidekudossolut, lihassolut, hermosolut sekä verisolut.

4 = Ribosomit ja sytoskeleton  

5 = Mitokondriot, endoplasmakalvosto, golginlaite, lysomit ja tuma.

6 = Viestiaineet ovat proteiineja,

7 = Solulle tärkeimmät epäorgaaniset aineet ovat : Kalium(K), magnesium(Mg), natrium(Na), kloori(Ci), kalsium(Ca), fosfaatti(P) sekä sulfaatti( SO).

8 = Deoksiribonukleiinihappo (DNA) ja ribonukleiinihappo (RNA).

7.0 Lähteet

• Wikipedia
• Solun fysiologia ja kemia - Kirja
• Päästä varpaisiin, ihmisen anatomia ja fysiologia - kirja